Ilmiöpohjaisen oppimisen perusteet (ak, yk)
Pajassa annetaan esimerkkejä, kuinka ilmiölähtöisyyttä voi tuoda omaan opetustyöhönsä, milloin opettajajohtoisuudella on paikkanssa ja kuinka mm. digitekniikkaa hyödynnetään.
Kuvaus
Ilmiöoppimisesta liikkuu useita tulkintoja. Niukimmillaan on joku sitä mieltä, että ”ei uutta, tätä integrointiahan on tehty iät ja ajat”. Laajimmillaan sillä käsitetään arjen havainnoista kumpuavaa ihmettelyä, josta laaditaan oppilaiden erilaisistakin kiinnostuksen kohteista johdettua, oppilaan täysin määrittelemää oppimista.
Tuomalan sovellus ilmiölähtöisyydestä on pragmaattinen ja se peilautuu opetussuunnitelman päämääriin, tavoitteisiin ja sisältöihin sekä koulun realistisiin mahdollisuuksiin. Se on tuottanut parempaa kouluilmapiiriä ja työssä viihtyvyyttä sekä luontevaa, sekä koulua että kotia hyödyntävää yhteistyötä kotien kanssa. Se on johtanut niin oppilaan roolin kuin opettajuudenkin monipuolistumiseen.
Pajassa selvitetään oppimistavan käytänteitä ja niiden lähtökohtia. Selvitämme myös toimintatavan vaikutuksista opettajuuteen, työyhteisön toimintatapoihin ja oppilaiden motivaatioon, osallisuuteen, kouluviihtyvyyteen ja oppimistuloksiin sekä arviointiin.
Pajan pitäjä: KT Kaisu Mälkki, HY:n OKL, Terho Lousa